Pattern

New Pattern: Halo

Last summer I got an idea of a shawl that would ressemble a halo. I had recently knitted Auer, a crescent shaped shawl with garter stitch and simple lace, and I wanted to knit another one with expanding stripes of lace.

I had the perfect yarn for the project, bright yellow Handu organic wool, with 600 m per 100 g skein. The original idea was to knit until I’d run out of yarn, so meticulous calculations weren’t needed this time.

190203halo8694keski

At the beginning, the project was advancing fast, like top-down crescent shaped and semicircular shawls always. My brother that happened to be visiting us the day I cast on, after watching for a while the project grow and grow, asked – joking – whether I was going to knit the entire shawl in one go. I explained that with top-down shawls it first seems to build up very quickly, but then the rows start getting longer giving an illusion of the process getting slower.

Soon I ran into the first problem. I was pregnant and started feeling physically rather awful during the first weeks, already. I’ve always loved yellow, but for some reason, the nausea was worse when I tried to knit that particular shawl last autumn. So eventually I had to give up and take a break. Some weeks later I wasn’t able to knit at all, anymore, since the movements of knitting made me even more sea sick, so I had to leave all my projects for a long time.

Later last year, close to December, I started feeling better and picked up the shawl again. Things didn’t go exactly as planned this time, either: I ran out of yarn in the middle of a lace section and the result didn’t look decent enough to me. I had a couple of viable options, and decided to make changes to the design. I added a different edging, instead of working the same simple lace pattern to the end. After a couple of swatches I knew what I wanted and unraveled several dozen rows and went on with the new edging.

190203halo8681keski

The shawl would have been finished well before Christmas, if I hadn’t run out of yarn halfway through the edging! It took some time to figure out what to do. I wasn’t going to unravel the last stripe of shawl body lace since the shawl would then have become too small. Neither was there more of that same yarn available. Well, I went through my yarn stash to find something close enough in weight and color. The yarn closest to the original Handu yarn happened to be from ColourMart, so I needed to skein and wash it before I could actually knit – I didn’t want to risk felting the Handu by washing the finished shawl. I wasn’t physically well enough to do the skeining and washing for several weeks, so the shawl had to wait even more!

Eventually I got everything done and finished the shawl in late January this year. Since I had ran out of yarn, I didn’t want to recommend that same yarn, or any other yarn with the same weight, in the pattern. There’s obviously nothing wrong with the yarn weight in itself. On the contrary, the shawl is lovely. But even the smallest size I’d be writing would take more than one 100 gram skein of yarn and that wouldn’t be very practical for anyone else wanting to knit the shawl. So I decided to knit another sample with lighter weight yarn.

I chose ColourMart Diamante in a pale gray colorway that I had just bought. I held the yarn doubled to get a weight close to 700 meters per 100 grams, which is a bit lighter weight than the original Handu yarn. At the same time, I was already having the pattern tested so while I knitted the second prototype, test knitters were working on their own shawls.

190409halo2_8897_0pieni

This time nothing held me back, and the shawl was finished in about a month. Diamante is very lovely yarn, smooth and silky, with a soft halo (pun unintended!) of cashmere. It’s currently available in a couple of colorways on the ColourMart website.

The shawl ended up being as beautiful as I had envisioned. I’m very happy with both the yellow and the gray shawl and can’t wait for a suitable occasion to wear one of them!

Halo pattern is now available in my Ravelry store here.

Viime kesänä sain huivi-idean, joka muistutti halo-valoilmiötä. Useampana talvena olen nähnyt noita ilmassa olevien jääkiteiden aiheuttamia “valeaurinkoja”. Osa niistä on ollut pyöreitä, osa aivan erimuotoisia. Nyt halusin neuloa huivin, joka koostuisi samoista elementeistä kuin Auer-huivi, mutta jonka pitsiosuudet pitenisivät huivin säteen kasvaessa.

Langaksi valitsin kirkkaankeltaisen vyyhdin Handun Luomuhuivilankaa. Siinä on 600 metriä sadan gramman vyyhdillä, joten se on oikein mukavanpaksuista, ei liian ohutta, mutta yhdestä vyyhdistä saa jo järkevänkokoisen pitsihuivin. Ajatuksenani oli neuloa samaa yksinkertaista pitsiä aina oikein neulottavien raitojen väliin, kunnes lanka loppuu, joten tällä kertaa ei edes tarvittu tarkkoja laskelmia, niinkuin monen muun huivimallini kohdalla.

190203halo8689keski

Aluksi huivi eteni huimaa vauhtia, kuten niskasta aloitettavat huivit yleensäkin. Veljeni, joka ei neulo, oli vierailulla samana päivänä, jona aloitin huivin ja vitsaili, että älä nyt kerralla neulo koko huivia. Kerroin, että aluksi näyttää siltä kuin huivi voisikin valmistua saman päivän aikana, kun puoliympyrän säde kasvaa nopeasti, mutta kerrosten pidentyessä niiden neulomisaikakin pitenee, joten huivin koko ei pian enää näytä juurikaan kasvavan.

Pian huivin kanssa tuli vastaan ensimmäinen ongelma. Olin viime syksynä raskaana ja pahoinvointi oli alussa aikamoista. Olen aina rakastanut puhtaan keltaista väriä, mutta tällä kertaa väri tuntui pahentavan huonoa oloani. Olo oli sen verran kamala, ettei sitä viitsinyt ehdoin tahdoin pahentaa millään harrastuksella – neulomisen on tarkoitus tuottaa hyvää oloa, eikä pahaa – joten huivi sai jäädä hyllylle odottamaan pitkäksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua jouduin jättämään neulomisen kokonaan, koska käsien liike pahensi merisairautta eikä käsitöiden tekeminen siksi ollut enää mielekästä.

Lopulta lähempänä joulukuuta oloni oli jälleen riittävän hyvä keltaisen huivin jatkamiseen. Huivi etenikin hyvin, kunnes vastaan tuli uusi pulma: lanka loppui keskellä pitsiraitaa, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vaihtoehtoina oli purkaa edellisen pitsiosuuden loppuun ja jättää huivi pieneksi, tai sitten keksiä reunaan jokin aivan muu ratkaisu. Päädyin jälkimmäiseen: päätin neuloa reunaan pitsireunuksen, joka olisi aivan erilainen kuin huivin peruspitsi. Parin mallitilkun jälkeen tiesin, mitä halusin ja sain purkaa muutamia kymmeniä kerroksia neuloakseni reunan.

190409halo2_8883pieni

Huivi olisi ollut valmis reilusti ennen joulua, ellei lanka olisi loppunut kesken noin 2/3
reunapitsiä neulottuani! Olin ennen purkamista arvioinut hyvän tovin, että langan pitäisi riittää koko reunukseen, mutta ei se riittänyt! Nyt menikin pidempi hetki miettiessä, mitä teen. Purkaako koko reunus ja edellinen pitsiraita, vai jatkaako huivi valmiiksi toisella langalla. Kolmas vaihtoehto oli purkaa reunus ja neuloa se eri langalla, jolloin värin vaihtuminen ei olisi ongelma, reuna kun neulotaan sivuttain, toisin kuin muu huivi. Samaa lankaa, etenkään samassa värissä, ei enää ollut saatavilla.

Selasin lankavarastoani – onneksi olin syöttänyt kaiken Ravelryyn, joten omaisuuteni tutkiminen kävi helposti – ja ainoa järkevä vaihtoehto oli ColourMartin Diamante värissä Sun. Koska se oli ColourMartin lankoja, se pitäisi vyyhdetä ja pestä ennen käyttöä. En halunnut ottaa riskiä, että Handun huivilanka huopuisi pesussa, jos pesisin koko huivin vasta valmiina. Tässä vaiheessa raskautta pahoinvointi oli tosiaan jo hellittänyt, mutta tilalle oli tullut muita vaivoja, enkä pystynyt pesemään lankaa moneen viikkoon ja projekti viivästyi taas.

Lopulta sain kuin sainkin huivin valmiiksi tammikuun lopulla. Koska lanka oli loppunut kesken, en halunnut suositella juuri tuonpaksuista – 600 m/100 g – lankaa, sillä sitä tarvittaisiin pienimpäänkin huivin kokoon enemmän kuin yksi vyyhti. Päätin siksi neuloa uuden mallihuivin vähän ohuemmasta langasta. Samalla saisin myös tarkistettua toisen koon silmukkamäärät ja sen, että olen laskenut oikein ja toisestakin koosta todella tulee suunnilleen puoliympyrä!

190409halo2_8895pieni

Uuden huivin langaksi valitsin vaaleanharmaata ColourMartin Diamantea. Olin juuri tilannut tuota lankaa lisää useammassa värissä ja tuo vaaleanharmaa niistä oli juurikin haloilmiön värinen. Neuloin langan kaksinkerroin saadakseni juoksevuudeksi noin 700 m/100 g. Samaan aikaan laitoin ohjeen jo koeneulottavaksi, joten tein uutta huivia yhtä aikaa koeneulojien kanssa.

Tällä kertaa tielle ei tullut kompastuskiviä ja huivi valmistui noin kuukaudessa. Diamante on todella ihanaa lankaa, kasmir antaa untuvaisen pinnan, kun taas silkki tekee lankaan pienen kimalluksen. Merino puolestaan tekee langasta soljuvaa ja sileää. Lankaa on parhaillaan joitakin värejä tarjollakin ColourMartin nettikaupassa.

Huivimallista tuli juuri niin kaunis kuin haaveilin, vaikka malli muuttuikin matkan varrella. Olen erittäin tyytyväinen sekä keltaiseen että harmaaseen huiviini ja niille tulee varmasti käyttöä.

Halo-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s